Marjojen pakastuksessa käytetään yleensä kahta pakastusmenetelmää: tunnelipakastus tai nauhapakastus. Molemmilla saavutetaan IQF ‐laadun mukaista pakastemarjaa, joka estää irtopakastettavien ja tahmaisten tuotteiden takertumisen toisiinsa. Tunnelipakastus on perinteisempi tapa marjojen pakastamiselle, jossa tuoreet marjat kuljetetaan marjalaatikoissa tunnelipakastimeen. Marjat voidaan pakastaa myös nauhapakastimella, jolloin tuore marja syötetään kuljettimen avulla nauhapakastimeen.

Mehustaminen on valmistusprosessi, jossa neste pyritään erottamaan massasta puristamalla tai linkoamalla. Perinteisiä marjamehujen ja -nektareiden valmistusmenetelmiä ovat kuumennus ja kylmäpuristus. Kuumennuksessa tavataan tyypillisesti käyttää höyrymehustinta, jossa höyrytyvä vesi pehmittää marjat ja irrottaa niistä mehun. Kylmäpuristuksessa mehu erotetaan raaka-aineesta matalissa lämpötiloissa paineen avulla.

Hillan sisältämät kovat siemenet halutaan usein erottaa muusta marjamassasta. Erottaminen tapahtuu helpoiten kaatamalla sulat marjat paseerauslaitteeseen. Erotellusta massasta saaduista siemenistä tuotettua öljyä voidaan käyttää eri tarkoituksiin.

Pastörointi on yleisesti elintarvike- ja juomateollisuudessa käytetty menetelmä, joka pidentää etenkin heikosti säilyvien tuotteiden käyttöikää merkittävästi ja parantaa sen turvallisuutta. Pastöroinnilla tarkoitetaan lievää ja lyhytaikaista lämpökäsittelyä (63c – 86c), joka tuhoaa terveydelle haitallisia mikrobeja ja vähentää haitallisten bakteerien esiintymistä, jotka voivat aiheuttaa ruokaperäisiä sairauksia tai edistää tuotteen pilaantumista. Korkeapastörointi menetelmässä lämpötilat kohoavat 125-135c:een 0,5 sekunnista maksimissaan muutamiksi sekunneiksi.

Kuivaaminen on vanha säilöntätapa ja se sopii monenlaiselle raaka-aineelle käyttötavasta riippumatta. Kuivausprosessissa sopivan lämmön vaikutuksesta vesi haihtuu raaka-aineesta, kunnes riittävä veden haihtuminen tuotteesta aiheuttaa kemiallisten ja mikrobiologisten reaktioiden huomattavan hidastumisen tai lakkaamisen. Suhteellisen yksinkertaisten laitteiden, pitkien säilyvyysominaisuuksien ilman kylmätilojen tarvetta, valmiiden tuotteiden pienen kokonaistilavuuden ja kevyen painon vuoksi kuivaaminen on edelleen pitänyt pintansa hyvin suosittuna säilöntämenetelmänä.

Pakkaskuivaus eli lyofisilointi on prosessi, jossa marjat kuivataan hitaasti alipaineessa ja erittäin kylmissä (jopa -80c) lämpötiloissa. Menetelmän tarkoituksena on jäädyttää vesi marjoissa ja poistaa jää tyhjiömekansimin avulla, joka muuttaa jään suoraan höyryksi. Tämän seurauksena pakkaskuivattu hilla säilyttää sille ominaisen värin sekä tekee marjoista kevyitä, ilmavia ja rapeita. Hillan solurakenteen vuoksi, huomioi että hilla ei säilytä alkuperäistä ulkonäköään vastaavalla tavalla kuten muut marjat. Pakkaskuivattujen tuotteiden keskimääräinen vesipitoisuus jää hyvin alhaiseksi ja tuotteet säilyvät valolta suojatussa ja kuivassa ilmassa pitkiäkin aikoja. Pakkaskuivauspalvelu ostetaan yleensä alihankkijalta.

Jauhaminen tehdään tavanomaisesti kuivatulle tuotteelle, jossa käsiteltävä raaka-aine muuttaa olomuotoaan jauheeksi. Kaikkia marjalajeja ja marjojen osia voidaan jauhaa kuten puristemassaa, sosetta, siemeniä ja kokonaisina kuivattuja marjoja. Tuotantomääristä riippuen, marjojen jauhamiseen käytetyimpiä laitteita edustavat eri mittaluokan jauhimet, myllyt ja tehosekoittimet.

Uuttaminen on kemiallinen eristysmenetelmä, jossa tietty aine halutaan erottaa yhdestä liuoksesta toiseen aineen liukoisuusominaisuuksien avulla. Liukenemistehokkuuteen vaikuttaa moni asia, kuten uutettavan yhdisteen ja liuottimen kemialliset ominaisuudet, uuttoliuottimen lämpötila, sekä uuttoaika ja paine, jossa uuttaminen tapahtuu. Uuttamismenetelmiä ja uuttolaitteistoja on olemassa lukuisia erilasia. Uuttamista voi tehdä muun muassa öljyn-, alkoholi-, vesi-, glyseriini- tai etikkapohjaan, riippuen mihin tarpeeseen sitä käytetään.

Fermentoinnilla eli hapattamisella tarkoitetaan hapetonta prosessia, jossa erilaisten mikrobien aineenvaihdunnan avulla hiilihydraatit muuttuvat muiksi yhdisteiksi. Näitä aineenvaihduntatuotteita voivat olla mikrobilajista riippuen orgaaniset hapot, hiilidioksidi ja alkoholi. Yleisimmät mikrobit fermentoiduissa ruuissa ovat erilaiset bakteerit (maito- & etikkahappo) sekä rihmasienet ja hiivat. Tuotteen maku, rakenne ja ravitsemukselliset ominaisuudet muuttuvat. Fermentoinnin avulla valmiista tuotteesta tulee happamampi, joka estää haitallisten mikrobien kasvua. Lopulliseen fermentoituun tuotteeseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi mikrobin valinnan, lämpötilan, pH:n ja veden avulla.

Umpioinnilla tarkoitetaan elintarvikkeen säilömistä tölkkiin, lasipurkkiin tai muuhun ilmatiiviiseen astiaan. Säilyke kuumennetaan kattilassa tai uunissa niin, että kuumennuksen aikana syntyvä vesihöyry työntää ilman pois muodostaen alipaineen. Alipaineen ansiosta kansi sulkeutuu tiiviisti ja estää hapen pääsyn säilykkeeseen. Umpioidut tuotteet säilyvät jääkaappiviileässä noin vuoden tuotteesta riippuen.